Tavara-ahdistus

Ai kauhee, mikä ahdistus iski eilen. Ihan vaan siitä, että näkyy joka puolella tavaroita ja kaiken maailman roinaa, mitä on vuosien varrella kerääntynyt nurkkiin ja hyllyihin. Näitä ahdistuksia on tullut jonkin verran samasta asiasta, mutta nyt se oli jo niin paha, että oli ihan pakko ottaa itteensä niskasta kiinni ja ruveta raa'alla kädellä heittämään kaikki ylimääränen ja turha pois. Ihanaa, kuinka se helpottikin oloa! :D Tuntuu heti, että kotona olisi tilaa elää! Mutta vieläkin toivon saavani lisää tavaroita heitettyä pois, mutta niitä sitten pikkuhiljaa. Pitää myös keksiä uudenlaisia ratkaisuja roinalle mitä oikeasti tarvitsee päivittäin, muttei haluaisi, että ne olisi jatkuvasti siinä silmien alla. Haluan tasot puhtaaksi kaikesta! :D

Parastahan olisi, että päästäisiin muuttamaan meidän kerrostalokaksiosta johonkin vähän suurempaan asuntoon. Kuitenkin tässä tulee olemaan ahdasta lapsen synnyttyä, kun on koirakin. Mutta ehkä sitten vähän myöhemmin... Haaveilen aina uuteen asuntoon muuttamisesta ihan jo sen vuoksi, että tämä taloyhtiö missä asumme, on sen verran levoton. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Olisi myös ihana saada lapselle oma huone, jota sisustaa!

Aloinpa tossa yksi päivä vähän stressailemaan, että entä jos tämä ei olekkaan tyttö vaan poika?? Entä jos he ovat ultassa katsoneet väärin? Ajatus tuli tietenkin siitä, kun siskoni sanoi vatsani näyttävän ihan poikavatsalta! Vaikka oikeasti, voiko muka vatsan perusteella sanoa yhtään mitään? Kaikilla kuitenkin vatsan malli ja kohtu erimuotoiset ja kokoiset yms.. Että itse en toisaalta ainakaan usko siihen höpötykseen, mutta silti tuli se tunne, että entä jos? Ei sillä, että se olisi katastrofi tai mitään, jos sieltä tulisikin poika. Olisin ihan yhtä iloinen poikavauvasta, mutta jotenkin, kun on jo itse ajatellut niin vahvasti, että saadaan prinsessa ja vaatteetkin lähes kaikki neitimäisiä, niin yllätys tulisi olemaan suuri.

Päivittäin supistellut ja laskettu aikakin vaan lähenee. Ehkä se syntyy tässä lähipäivinä...?? ;)