Painajainen

Sydän pamppailee, hengittäminen tuntuu vaikealta. Huidon käsilläni sen minkä pystyn ja huudan. Tuntuu, että itken millä hetkellä hyvänsä.

Herään kuitenkin siihen, kun mieheni ravistelee minut hereille ja halaa. Hän kertoo, ettei minulla ole mitään hätää ja voin jatkaa unia.

Olo helpottuu huomattavasti, kun tajuan, että näin taas vain painajaista.

Tällä kertaa painajaisissani oli mukana kaksi hirven kokoista rusakkoa sekä yksi vaaleanpunainen metsäkauris. Kuulostaa naurettavalta, eikö? Vaaleanpunainen metsäkauris ja hirven kokoiset rusakot!!
Uni kuitenkin oli aivan kaamea.

Olin lähtenyt mönkijällä vastaan siskoani pellon toiselle puolelle, kunnes huomasin hiekkakuopalla eläinten tappelevan. Kun ne tulivat lähemmäksi, huomasin, että siellä oli kaksi suurta rusakkoa, jotka pitivät talttahampaillaan kiinni vaaleanpunaisen metsäkauriin niskasta. Metsäkauris pääsi aina välillä pakenemaan, mutta rusakot saivat sen kiinni. Meno näytti niin aggressiiviselta, että minun oli paettava takaisin lapsuuden kotiin. Rusakot ja metsäkauris seurasivat minua perässä ja ne jäivät tappelemaan pihallemme. 

Jäin uteliaisuuttani seuraamaan kulman takaa, kuinka rusakot pitivät metsäkaurista hampaissaan, kunnes toinen rusakoista käski toisen hyökätä minun kimppuuni. Siinä vaiheessa juoksin henkeni edestä sisälle päin, sain oven auki ja pääsin sisälle, mutten saanut ovea perässäni kunnolla kiinni. 

Rusakko oli tässä vaiheessa muuttunut osittain metsäkauriin näköiseksi ja se hyppäsi ovea vasten niin, että sai sen auki. Vetäsin paniikissa oven takaisin kiinni, mutten vieläkään saanut sitä lukkoon. Metsäkauriin näköinen vaaleanpunainen rusakko hyppäsi uudestaan ovea vasten ja sai sen jälleen auki. Yritin epätoivoisena saada oven jälleen kerran kiinni, mutta käteni olivat olkapäistä asti niin puutuneet, ettei siitä tullut mitään. Yritin isälleni huutaa, että tulee laittamaan oven kiinni, mutta häntä ei näkynyt vaan olin yksin siinä tilanteessa. 

Sen jälkeen heräsin, kun mieheni minut herätti.

Olen nähnyt aina paljon unia, mutta raskausaikana olen nähnyt niitä melkein joka toinen yö. Unet ovat myös usein painajaisia. Se on kuitenkin niin helpottavaa, kun vihdoin herää siitä painajaisesta ja tajuaa, että kaikki olikin vain unta ja ettei hätää oikeasti ole. Miksi lie näen näitä unia... Varmaan niin paljon jännää tapahtumassa, että jännitän niitä unieni kautta? Toivottavasti ensiyönä näkisin taas mukavia unia vaihteeksi! ;)

kuva on kopioitu googlesta.