Tämä on ensimmäinen raskauteni ja tuntuu, että minulla ollut raskausaika yleensä ottaen helppo. Ei juurikaan ole ollut vaivoja (paitsi näin loppuvaiheessa). Muutamia vaivoja joita minulla on ollut niin ovat turvotus, nivuskipu ja ajoittain todella lievä pahoinvointi.
Yöt nukun tässä vaiheessa suht levottomasti ja asennonvaihto on niiiiin vaikeeta! Mm. nivuskipujen vuoksi nukkuminen vaikeaa. Olen kuitenkin onnekas siinä suhteessa, että selviän koko yöstä käymällä vain kerran vessassa! (Kuullut, että jotkut joutuvat ravaamaan siellä jatkuvasti).
Tänään oli neuvolakäynti ja siellä taas ne perus mittaukset. Vaavi on jo hyvin laskeutunut, mutta pää ei ihan ollut kiinnittynyt. Vielä vähän pää heiluu.
Synnytys... Sepäs se.. Vähän pelottaa, mutta varmaan monia muitakin sama on pelottanut, ainakin vähän? Mikä minua pelottaa eniten synnytyksessä? Se, että onnistunko siinä? Meneekö jokin vikaan? Vaiko kipu? Varmaan kipu on se pahin pelkojen aiheuttaja, sillä olen niin kipuherkkä. Onneksi sairaalassa saa varmasti tarpeeksi kipulääkkeitä :)
On tullut mietittyä myös paljon äitiyttä.. Oonko sittenkään tarpeeksi hyvä äiti? Entä jos olenkin kuvitellut itsestäni vain liikoja? Mitä jos en osaa tai pystykkään hoitamaan lastani? Entä jos? Niin moni asia mietityttää, mutta siitä on vaan otettava selvää.
Tulipas pitkä stoori tällä kertaa. :D Tässä vielä pari mahakuvaa
Ja näistä arvista aion olla ylpeä ja rakastaa niitä, vaikka joku muu sanoisikin niiden olevan rumia. ;) Ne arvet ovat kuitenkin tulleet siitä, kun olen päässyt kantamaan niin arvokasta asiaa sisälläni! <3
Ihana masu <3 mäki kannan mun tiikeriraitoja ylpeydellä ;) <3
VastaaPoistaKiitos! Ihana on, mut toisaalta jo niin iso ja alhaalla, et alkaa olee vaikee :) Ne pitääkin kantaa ylpeydellä! <3
VastaaPoista