Synnytyskertomus

Mistä sitä aloittaisinkaan? Viime päivinä tapahtunut niin paljon asioita, mutta aloitan maanantaista 17.2..

Maanantaina olin siis vähän kömpelö ja kaaduin ison mahani kanssa rappusissa. Onneksi sain käsillä vastaan eikä mahani ilmeisesti saanut osumaa. Soitin kuitenkin sairaalaan päivystykseen ja kysyin täytyykö tulla tarkitsuttamaan tilanne. Sieltä kuitenkin kehoittivat tehdä liikelaskentaa, koska mitään vuotoja tai suurempia kipuja minulla ei ollut. Liikelaskennassa sain tarvittavat kymmenen liikettä per tunti, mutta suurin osa liikkeistä oli niin hentoja, että päätin lähteä näytille. Päivystyksessä sydänäänet olivat kunnossa, mutta sielläkin huomasivat, ettei lapsi hirveästi liikkunut. Lääkäriä odotimme yli tunnin, mutta lopulta kun pääsin lääkärin vastaanotolle, niin lääkäri ultrasi ja katsoi onko vauvalla kaikki hyvin. Ultrassa sitten selvisikin syy vähäiselle liikkumiselle, sillä lapsivettä ei juurikaan enää ollut. Lääkäri päätti sitten, että hän konsultoi toista lääkäriä ja katsotaan, jos seuraavana aamuna synnytys käynnistettäisiin. Jouduin jäämään siis osastolle yöksi.

Seuraavana aamuna tiistaina 18.2. lääkäri tarkisti uudestaan tilanteen ultralla ja katsoi, että lapsivettä on todellakin niin vähän, että synnytys täytyisi käynnistää. Sen jälkeen kaikki tapahtuikin nopeasti. Lääkäri kysyi heti, että millä tavalla haluan, että synnytys käynnistetään. Annettiin kaksi vaihtoehtoa; joko Balonkin avulla tai lääkemurusella, joka laitettaisiin kohdunsuulle. Toisaalta tuntui hyvältä, että sai itse sen päättää, mutta toisaalta tunsin pelkoa, että miksi minun täytyy tehdä päätös, en minä ole tähän varautunut! Epävarmasti sitten päädyin Balonkilla käynnistämiseen. Balonki laittettiin noin kello 11. Klo 15 olin jo 4 cm auki ja niin tuskissani, että lähdettiin synnytyssaliin.

Salissa sain sitten kivunlievityksenä ilokaasua, spinaalipuudutusta ja epiduraalia. Aika tuntui siellä menevän kuin siivillä. En pysynyt yhtään mukana mitä kello milloinkin oli. Kivut olivat kovat, mutta tieto siitä, että kohta on pikkuinen sylissä sai jaksamaan. Myös mieheni tuki oli todella tärkeää. Hän piti kädestä, hieroi selkää, toi tarvittaessa juotavaa. Pysyi vierellä.

Lopulta kello tuli 23 ja juuri pyysin lisää särkylääkettä. Kätilö kuitenkin tarkisti ensin tilanteen, että missä kohtaan vauvan pää on. No, se olikin jo siinä vaiheessa, että seuraavan kerran kun alkaa supistaa pitäisi ponnistaa! Apua! Ja siitä se sitten lähti. Ponnistin 5 minuuttia ja ihana rakas oli saapunut maailmaan!! <3 Se tunne oli joku aivan uskomaton ja kyyneleethän siinä tuli. :') Prinsessamme syntyi siis 18.02.2014 klo 23:03 ja oli syntyessään 51cm ja 4075g! <3

Pari päivää synnytyksestä ja pääsimme jo tyttömme kanssa kotiin. Kotona olikin sitten jo uudet haasteet edessä.. Mutta niistä joku toinen kerta! :)
Olisi vielä paljon paljon kerrottavaa, mutta jätetään jotain toisellekin kerralle! :)