Laitettiin ilmoitus Leon myynnistä nettiin, jonka jälkeen minulle on soitellut useampi henkilö, jotka ovat olleet kiinostuneita ostamaan Leon. No sunnuntaina meillä kävi sitten perhe, johon kuului kaksi lasta sekä vanhemmat. He tulivat katsomaan Leoo ja olivat todella innoissaan siitä. Maanantaina sitten olimme käymässä kasvattajan luona, jonne tuli myös kaikki Leon sisarukset sekä Leosta kiinostunut perhe.
Kasvattajan luona tehtiin tottelevaisuusharjoituksia ja katsottiin, miten kenenkin koira tottelee omistajaansa.
Saimme paljon kehuja siitä, kuinka hyvin Leo on koulutettu ja he jopa kysyivät olemmeko olleet jossakin koira koulussa. Olimme kuitenkin ihan kotona itsekseen koulutettu Leo. Sen jälkeen oli myös jälkien seuraamista. Leo löysi heti myös jäljet hyvin.
Siitä sitten Leo lähtikin suoraan tämän perheen matkaan koeajalle ja he katsovat, kuinka Leo sopeutuisi heidän elämään. Leo on koeajalla noin kuukauden ja sen jälkeen tulee takaisin pariksi päiväksi jona aikana tämä perhe miettii, ostavatko Leon.
Illalla, kun pääsimme kotiin, niin tunteet tulivat pintaan. Onhan Leo kuitenkin ollut meidän perheessä jo kaksi vuotta! Vaikka tiedämme, että Leo tulee vielä ainakin hetkeksi takaisin, niin tuntui silti tosi pahalta, kun tietää, ettemme näe Leoo ainakaan kuukauteen! Entäs sitten, kun emme näe enää läheskään joka kuukausi? Muistelimme yhdessä mieheni kanssa Leon kanssa vietettyjä aikoja ja totesimme, että on Leo antanut meille paljon ja ollut aivan mahtava koira. Leo tietää myös syvimmät salaisuudet sekä ollut kuin terapeutti.
Muistelimme, kuinka Leo juoksi vapaana koirapuistossa, söi lähes kaikki kepit maasta, juoksi salamana mereen uimaan. Nouti uidessaan muidenkin koirien lelut ja kepit ennen kuin muut ehtivät edes reagoimaan! Leo tykkäsi myös tosi paljon banaaneista ja kerran, kun meillä oli jäänyt pöydälle noin kilo banaania, niin Leo oli kaikessa hiljaisuudessa napannut banaanit pöydältä ja syönyt kaiken, sen jälkeen olikin vatsa jonkin aikaa sekasin. Pentuna Leo teki paljon tuhoja, mutta kyllä ne on jälkeenpäin myös naurattanut. Kerran Leo oli saanut käsittelyynsä television kaukosäätimen ja siitä oli ollut kiva pureskella näppäimet irti. Sen jälkeen käytimmekin pitkään kaukosäätimenä pelkkää piirilevyä.
Leo pentuna 2012
Kun kävelin tänään koirapuiston ohi ja näin kuinka koirat siellä juoksi vapaana ja uivat meressä tuli väkisinkin kyyneleet silmiin. Kotona on ollut myös jotenkin kovin hiljaista ja tuntenut ihan, kun jotain puuttuu läheltä. Tätä tekstiä, kun kirjoittaa tulee kyyneleet silmiin ja pala nousee kurkkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti