Maanantaina aloitin lenkkeilyn uudestaan. Pitänyt aloittaa jo jonkin aikaa sitten, mutta aina ollut kaiken maailman tekosyitä. Tekosyitä minkä varjolla ei muka pysty lenkille lähteä. Milloin nukkunut yön huonosti, milloin syönyt huonosti, on muka vähän kipeä olo, lihakset on liian jumissa, liikkeelle pääsee lähtemään turhan myöhään, kun ensinhän täytyy Ellen syöttää ja sitten pitääki vielä vaihtaa vaippa.. Sitten on nämä perus tekosyyt mm. ulkona on liian kylmä / liian kuuma, liian pimeetä, vettä sataa, liian tuulista. Tai sit just alkaa joku hyvä TV sarja tai leffa, että se on ihan pakko nähdä ennen kuin voi lähteä lenkille, mutta sitten sen jälkeen onkin jo turhan myöhästä lähteä ulos. Näitä tekosyitähän on riittänyt.
No nyt kuitenkin taas palautin itseni maan pinnalle ja totesin, ettei laihduttamisesta vaan tule mitään, jos en nyt heti ala liikkumaan. Joka kerta, kun katsoi peiliin niin olo oli vain ällöttävä läski, joka ei saa mitään aikaiseksi. Oma paino alkoi häiritä lähes päivittäin ja tuntui, ettei halua olla enää edes ihmisten ilmoilla. Pakkohan asialle oli alkaa tekemään ja tosissaan jotakin, että ne ylimääräiset kilot lähtee kävelemään!
No, maanantaina kävin sitten vesisateessa tunnin lenkin. Jatkuvasti teki mieli kääntyä takaisinpäin ja katsoin monta kertaa, että tosta jos menisin, niin pääsisin nopeammin kotiin. Onneksi vain jatkoin lenkillä oloa, enkä antanut vesisateen voittaa. Päätin, että nyt loppuu tekosyiden miettiminen ja nyt alkaa ihan oikeasti liikkuminen. Ruokailua olin jo muuttanut pitemmän aikaa, että söisin varmasti hyvin. Kaloreita en ole alkanut laskemaan, mutta pääsääntöisesti olen syönyt kasviksia ja jättänyt kaiken "mättöruuan" pois. Hiilareita syön, mutta reilusti vähemmän mitä aiemmin. Veden juontia olen tietoisesti yrittänyt lisätä.
Nyt olen sitten maanantaista lähtien käynyt kaksi kertaa kävelylenkillä ja molemmat ovat olleet tunnin mittaisia. Aamupäivällä olen käynyt vähintään tunnin vaunulenkillä ja illalla olen käynyt yksin tunnin lenkillä. Olen jo nyt alkanut tuntemaan, että olo on selkeästi parempi mitä aiemmin. Kaikista eniten tuntuu parempi olo psyykkeessä. Tuntuu, että jaksaa paljon paremmin hoitaa Elleniä ja kestän paremmin katsoa itseäni myös peiliin. Vaikka paino ei olekkaan vielä pudonnut, mutta tiedän, että olen tekemässä asialle jotankin, niin se helpottaa jo huomattavasti peiliin katsomista. Huomaan myös, että kunto lähtenyt jo nousuun, jaksan siis nopeammin kävellä kuin aiemmin ja hengittäminen on helpompaa. Tuntuu, että tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jossakin vaiheessa olisi tarkoitus aloittaa myös kuntosalilla käyminen, mutta nyt tällä hetkellä aion keskittyä vain siihen, että urheilen sen kaksi tuntia päivässä, niin että tulee hiki.
Tavoitteena olisi, että painoa alkaisi tippumaan 1kg / viikko. Jos hyvin käy, niin lokakuun lopussa olisin tavoitepainossani! Saa nähdä miten onnistuu. Toimivaa vaakaa minulla ei ole kotona, mutta ehkä se on ihan hyvä, ettei sitten tule joka päivä vaa'alla käytyä! Aionkin käyttää neuvolan vaakaa, jotta vähän tiedän missä mennään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti