Lastenklinikkakäynti

Nyt alkanut olemaan jo voimat vähissä. Vauvalla ehti jo itkukohtaukset helpottaa ja kerkisimme jo ajatella, että nyt niistä on päästy. Helpompaa ehti olla jo viikon ajan. Mutta nyt sitten toissa päivänä (torstaina) alkoi uudet itkut ja entistä kovempana. 

Itku alkoi jo yöllä jatkuvilla heräämisillä. Sen jälkeen sitä jatkui koko torstai päivän. Tuntui välillä torstaina, että kävelen eteenpäin kuin haamu. Aika tuntui matelevan eteenpäin ja tuntui, ettei osaa enää edes ajatella järkevästi. Meinasin vähän väliä jo soittaa miehen kotia, mutta jotenkin ei vaan oma ylpeys antanut periksi. Tuntui, että pakkohan se on jaksaa oma lapsi hoitaa, kun on sen tehnytkin. Vaan eihän sen niin pitäisi mennä. Pitäisi pystyä pyytämään apua ja ottaa sitä vastaan, mutta se vaan tuntuu olevan vaikeaa, kun on niin jääräpää ja yrittää hammasta purren jaksaa. Itse ei saanut syötyä lähes koko päivänä mitään, eikä lopulta ollut juurikaan enää edes nälkä. Torstaina vasta myöhään illalla tyttö rauhoittui nukkumaan, mutta heräsi pari kertaa yöllä ja heti 7 aikaan aamusta. 

Koko eilinen päivä, pitkäperjantai,  menikin sitten vauvan itkiessä. Ainoastaan sen ajan oli hiljaa, kun oltiin autossa ja kun hyssyteltiin ja keinuteltiin sylissä. Katsottiin kellosta, että maksimissaan sängyssä oli hiljaa 10 minuuttia..Lopulta, kun olimme vanhempieni luona ja vauva vain jatkoi itkemistään, niin oma jaksaminen oli jo niin vähissä, että aloin sitten itkemään. Tuntui vaan, ettei enää jaksa kuunella yhtään itkua. Vieläkin, kun mietin eilistä päivää, niin kyyneleet tuntuu tulvivan silmiin. 

No lopulta eilen käytettiin lastenklinikalla päivystyksessä, kun aloimme jo miettimään, että jos nyt hän onkin kipeä. Emme ajatelleet, että se voisi olla vielä koliikkia, koska olimme jo ajatelleet, että se on mennyt ohitse. Lääkäri kuitenkin teki kaikki tarkistukset ja diagnosoi koliikin.. Siinä vaiheessa teki mieli alkaa jo uudestaan itkemään, että et ole tosissasi. Olin jo toivonut, että vauvalla olisi ollut, vaikka korvatulehdus! Olisi saanut lääkkeet ja olisi tiennyt, että muutaman päivän päästä olo helpottuu! Mutta nyt joutuu odottamaan epämääräisen ajan, että vauva vaan kasvaa ja koliikki häviää. Kamalaa toivoa näin, koska tietää, että monella muulla lapsella oikeasti pahoja vaivoja ja vakavasti sairaita. Mutta ei sitä minkään voi...

Nyt on sadellu vinkkejä miten helpottaa vauvan oloa, mm. vyöhyketerapiaa moni kehunut. Täytyy nyt sitten kokeilla, jos siitä olisi apua. Harmittaa vaan, kun tili melkein nollilla ja kun katsellut hintoja niin ei se mitään halpaa ole. Mutta kaiken sitä haluaa tehdä oman vauvan eteen, ei sitä sydäntä raastavaa itkuakaan jaksa kuunella..

Täytyy vielä sanoa, että onneksi on aamut! <3 Aamulla vielä on ollut hetki, jolloin meidän pieni kulta on iloinen, jaksaa hymyillä leveästi ja kun pääsee leikkimatolle tai sitteriin, niin alkaa ihanat riemun kiljahdukset! Näiden pienten hetkien avulla jaksaa kummasti eteenpäin ja jaksaa taas toivoa päivästä helpompaa. :)