Aika!

Mistä sitä aikaa sais lisää? Tuntuu, että päivässä loppuu tunnit kesken! 
Päivät tuntuu, että ne vaan vaihtuu jatkuvasti. Eka herätään ja kohta ollaankin jo menossa uudestaan nukkumaan? Oon jo ihan sekasin päivissä, saati sitten päivämäärissä.. Tuntuu, että kaikki aika menee vaan siinä, kun syöttää vauvaa ja yrittää itse syödä jossain välissä ja sitten huolehtii koirasta ja kauppareissusta ja muista kotitöistä. Sitten onkin jo ilta ja mennään nukkumaan. Ei ole ainakaan tullut tylsää! Ja toisaalta ihan nautinkin tämmösestä "kiireestä". :) Kauheeta, kun huomaa yhtäkkiä, että tyttö onkin kohta jo kolme viikkoa vanha! Ihailen kyllä entistä enemmän yksinhuoltajaäitejä ja ihmettelen, että miten heillä riittää energiaa kaikkeen tai ylipäätänsä on aikaa!

Eilen oli neuvolakäynti. Voisin sanoa, että huh mikä reissu! Ihan jo sinne pääseminen oli vaikeaa. 
Menimme siis bussilla terveysasemalle, mutta tietenkin se bussi, mihin olin ajatellut hypätä niin oli jo täynnä lastenvaunuja, joten alkoi tulla pikkuisen kiire. Ensinnäkään en ollut aiemmin käynyt terveysasemalla bussilla vaan aina autolla, joten en tiennyt mitkä bussit sinne edes menee. No, onneksi toinen bussi tuli noin 10 minuuttia myöhemmin ja sillä ehdimme juuri ajoissa neuvolaan. 

Neuvolasta sanottiin, että nyt täytyy alkaa vauvalle antamaan korviketta, koska paino ei ole tarpeeksi noussut. Pelkään vaan pahoin, että sitten kun se lähtee nousemaan, niin se nousee niin paljon, että aletaan sanomaan, että pitäisi vähentää syöttämistä.. Ikinä kun ei ole tarpeeksi hyvä. 
No siis, korviketta pitäisi antaa 3 kertaa vuorokaudessa vähintään ja tyttö pitäisi herättää syömään vähintään 3 tunnin välein. Eilen sitten aloin antamaan korviketta lisäksi ja oli muuten ihanaa, kun sai nukkua yöllä 3 tuntia putkeen! Pitkään aikaan en ole 3 tuntia nukkunut yhteen menoon!! Ja en siis todellakaan ajatellut yöllä herätellä 3 tunnin välein syömään, kun kerrankin nukkuu, mutta tyttö heräili itse.

No paluumatka neuvolasta oli myös jokseenkin kamala. Olin syöttänyt tytön neuvolassa ennen kuin lähdin takaisin päin seilaamaan. Tyttö nukahti rinnalle eikä herännyt, vaikka hänet puin ja nostin vaunuihin. Mutta heti, kun pääsimme bussipysäkille alkoi itku. Ensimmäinen bussi oli tietenkin taas täynnä ja jouduimme jäädä odottamaan 15 minuutiksi seuraavaa bussia. Itku yltyi ja yltyi ja itsellä alkoi olla jo pinna kireällä. No välillä sain tytön hetkeksi rauhoittumaan, mutta sitten alkoi uusi itku. Ja tietenkin siihen pysäkille tuli vielä mummo neuvomaan kaikennäköstä. Siinä vaiheessa teki mieli jo sanoa, että no kuule kun noin hyvin tiedät, niin voit varmasti tämänkin tytön tässä sitten rauhoittaa. No, olin kuitenkin hiljaa ja rukoilin vaan, että se bussi vihdoin tulisi. Sitten vihdoin se tulikin ja pääsimme kyytiin. Bussissa itku alkoi uudestaan ja sen jälkeen en tyttöä enään saanutkaan kuin maksimissaan puoleksi minuutiksi rauhoittumaan. Kanssamatkustajilla oli mukavaa! 
Onneksi bussimatka ei kestänyt kauaa! 

Sitten oli tietenkin pakko käydä samalla vielä ruokakaupassa. En olisi jaksanut käydä kotona riisumassa ja syöttämässä ja sen jälkeen taas pukea uudelleen päälle. No kauppareissu meni suht nopeasti (ja itkuisasti) ja kassajonossa ystävällinen nainen päästi menemään edelleen, jotta pääsen nopeasti vauvan kanssa kotiin. Vihdoin kotona, kun oltiin ja sain vauvalta ja itseltäni riisuttua vaatteet niin vauva sitten nukahti. :D

Täytyy vielä sanoa, ettei aikaa juurikaan tunnu olevan senkään vertaa, että ehtisi tänne kirjoitella, mutta ehkä se tästä tasaantuu..