Ikävä!

Tyttö oli viime yön yötä siskoni luona, jotta saataisiin mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa ja että saisin yhden yön nukkua kunnolla.

Vaikeeta oli jättää tyttö ja heti, kun olin lähtenyt pois, niin tuli jo ikävä ja melkein jo autossa itkin, kun ajoin pois. Illan aikana tuli monesti tarkastettua puhelin, että jos olisikin jotain ollut, että pitääkin hakea takaisin kotiin. Monesti joutuikin kysymään, että onko kaikki hyvin. :D Illalla vielä ennen nukkumaan menoa tuli sitten itku, kun oli jo ihan kauhea ikävä! Ihmettelen, että miten voikaan kiintyä ja rakastua niin kovasti, että ikävä on jo muutaman tunnin kuluttua aivan järkyttävä! Yölläkin herättyäni heti ensimmäisenä mietin, että mitenhän tyttö nukkuu ja onhan kaikki varmasti hyvin ja myös silloin oli itku lähellä.

Aamulla herättiin jo aikaisin, koska koira oli tehnyt tarpeensa olkkarin lattialle! 
Mikä ihana herätys :( Aivan järkyttävä haju olikin sitten koko talossa.. Että se niistä katkeamattomista yöunista.
Aamupäivällä mulla olikin jälkitarkastus lääkärillä ja samalla kävin varaamassa ajan jäykkäkouristusrokotusta varten ja sen jälkeen ajelin hirveällä kiireellä tytön luokse! :D 

Lähdettiin tänään vielä siskon kanssa vaunulenkille ja otettiin myös koira mukaan. Tuli lenkkeiltyä 6 kilsaa ja voin kertoa, että nyt on pakko alottaa tehotreeni. Huomasinpa lenkin aikana kuinka huonossa kunnossa olinkaan...

Ja nyt illalla sit onkin ollut taas tytön kanssa vaikeuksia, kun kauhea itkuhuuto ja vatsanväänteet. Itsellä myös tullut väkisinkin taas itku, kun alkaa tehdä pahaa katsoa toisen tuskaa. Saatiinkin kantaa melkein kaksi tuntia putkeen ja vaihdella asentoa eikä mikään meinannut olla hyvä asento. Lopulta sitten nukahtikin mun olkapäälle ja nyt nukkuu ainakin toistaiseksi tyytyväisenä :)

Viikkokatsaus

Viikko on taas mennyt nopeasti. On ehtinyt tilanne taas muuttua ja paljon ollaan ehditty tehdä.
Olemme aloittaneet Disflatyl tipat ilmavaivoihin ja niistä on ollutkin selkeästi apua varsinkin iltoihin ja öihin. Itkua kestää vähemmän aikaa ja tyttö saa nukuttua yöllä pitempään yhteen putkeen. Nyt on viime aikoina herännyt vain kerran yöllä syömään, kun aiemmin herännyt aina kaksi kertaa.

 Maanantaina käytiin taas neuvolassa painoa seuraamassa. Painohan ei ollut taaskaan noussut tarpeeksi, joten taas joutuu uudestaan ensi maanantaina mennä neuvolaan. Saa nähdä mitä sitten sanotaan? En enää imetä ollenkaan, koska se tuntui jo lopulta niin vaikealta alkaa pullojen ja rinnan kanssa sähläämään. Neuvolassa vaan puhutaan, että kyllä sitä maitoa alkaa tulee enemmän, jos vaan pitää aina rinnalla, mutta entä jos se ei vaan riitä ja sitä ei vaan tule enempää? Minulla loppui aina maidon tulo iltapäivällä ja illalla, kun tytöllä kaikista kovin nälkä.

Helpompaa on, kun juottaa suoraan pullosta, saapahan ainakin riittävästi ruokaa ja jos se painokin lähtisi nousuun? Tuntuu kyllä pahalta, kun ei rintaruokintaan pysty.. Tuli jonkin verran huono äiti olo ja tulihan siinä muutamat itkutkin päästettyä. Vieläkin, kun asiasta puhuu niin pala nousee kurkkuun. Vielä pahemmalta tuntuu, kun joutunut asiaa alkaa selittelemään, vaikka minunhan henkilökohtainen asiahan se on eikä sitä pitäisi joutua kenellekään selittelemään. Miten sitä tuleekin miellettyä, että hyvä äiti on vaan, jos pitää rintaruokinnalla? Eikö hyvään äitiyteen kuulu ihan muut asiat? 

Tiistaina käytiin moikkaamassa työkaveria ja hänen pientä tyttöä. Tiistaina tuli muuten pikkuisesta kuukauden ikänen! Tuntuu, että aika mennyt ihan tosi nopeasti!! Tyttö kasvanutkin jo niin paljon, että ihan kauhulla katsoin kuinka kädetkin jo niin isot. Kohtahan hän on jo puoli vuotias, apua! :) Keskiviikkona käytiin Itiksessä syömässä kaverin kanssa ja vähän tuli shoppailtua samalla. Vauvalle ei tosin tullut tällä kertaa ostettua mitään, koska vaatteita hänellä niin paljon, ettei niitä nyt kannata ostella!

Tänään lauantaina käytiin koko porukalla koiramme kasvattajan luona. Käytiin hakemassa häneltä lisää koiran ruokaa ja koiramme (Leo) pääsi juoksemaan vapaana. Leo oli kyllä niin innoissaan  vapaudesta, että sitä oli kiva katsella. Sen jälkeen se onkin kotona vaan maannut ja nukkunut. Itsellä sen sijaan alkoi kotitöiden teko, tiskien laittoa, pyykin pesua, moppaamista.. Vielä olisi illalla tytön kylpypäivä! :) Ja huomenna tulee mieheni perhe käymään kylässä.

Nyt on ihana vain hetki kuunella musiikkia ja katsella ulos ihanaa auringonpaistetta. Tuntuu, että pääsisin musiikin avulla jonnekin ulkomaille, jonnekin rauhalliseen vuoristomaisemaan, missä ei kuulu muuta kuin tuulen puhallus. :)

Tässä oli tällä kertaa viikko katsaus, saa nähdä mitä ensiviikko tuo tullessaan :) 

Koliikki?

Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ajattelin jo, että nyt kun vauva oli rauhallisempi parina iltana, että nyt helpottaa vatsavaivat, mutta eihän se niin ollutkaan. Taas eilen alkoi huuto kello 18 ja jatkui kello 22 asti. Mikään ei itkuun auttanut; tissi, pullo, tutti, asennonvaihto, hieronta, hyräily....Kaikkea kokeiltiin. Alan jo itse päivällä pelätä iltaa, kun odotan mitä tulee ja kuinka kauan kestää tällä kertaa itkukohtaus. Pahinta on, kun ei tiedä miten voisi pikkuisen oloa helpottaa ja lopulta alan myös itse itkemään, kun tekee pahaa  nähdä toisen tuska. Ihmettelen, että miten vieläkin olen jaksanut, koska monesti tunnen oloni tosi väsyneeksi ja lähes loppuun palaneeksi itkukohtauksen aikana. Ehkä ne on ne äitihormonit, jotka auttaa jaksamaan?

Olen alkanut jo vahvasti epäilemään, että kyseessä olisi koliikki. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota aamuisiin itkuihin, koska iltaisin itku on niin paljon kamalampaa ja kovempaa. Mutta tänä aamuna huomasin taas, että taas myös aamu menee itkiessä ja minä rauhoittelemassa. Sylistä ei voi laskea pois, kun heti alkaa kahta kauheampi itku ja jatkuu niin kauan, että otan syliin. Omat ruokailut ei onnistu lähes ikinä niin, että saisin syödä rauhassa ja ruoan lämpimänä.

Odotan jo kovasti lääkärikäyntiä, jotta voisin ottaa asian puheeksi. Tätäkin tekstiä olen joutunut kirjoittamaan useassa osassa, koska vauva alkanut huutamaan uudestaan ja uudestaan. Alkaa jo tuntumaan toivottomalta tää tilanne. Jännä, että silti pitää olla perussuomalainen ja kun kysytään miten menee vauvan kanssa, niin vastaus aina sama "ihan hyvin, ei tässä mitään.", vaikka oikeastaan ei niin kovin hyvin menekkään.
Lohduttaa kuitenkin ajatus, että tätä kestää muutama kuukausi ja sen jälkeen todennäköisesti helpottaa! :)

Tällä hetkellä, jos mietinkin toista lasta, on ajatuksenani, ettei enää ikinä. Alun kivut ja tämän hetken unettomat yöt saa ajatukset siihen, ettei ikinä toista lasta. Ja varmasti näin on ajatellut moni muukin samassa tilanteessa, mutta myöhemmin ajatus toisesta lapsesta onkin ollut täysin toinen. Kai se aika kultaa sitten muistot. Ja se, etten tällä hetkellä todellakaan haluaisi toista lasta ja että tällä hetkellä aika olisi mielestäni "kamalaa" niin ei tarkoita sitä etten rakastaisi lastani. Ja kyllähän tässäkin on ollut myös niitä ihania hetkiä, vaikka päälimmäisenä tietenkin aina kaikki negatiivinen tulee mieleen.

Nyt aiheesta toiseen. Sain raskausaikana turhankin paljon ylimääräsiä kiloja, joten olen aloittanut laihduttamisen ja toivoisin, jos saisin 20 kiloa tiputettua. En nyt mitenkään laihduttamalla rupea laihduttamaan vielä, koska imetän, mutta olen alkanut miettimään ruokavaliota ja yritän liikkua mahdollisimman paljon. Alkuun olen aloittanut ihan vaunulenkeillä ja iltaisin nyt, kun vauva on huutanut niin olen heilunut vauvan kanssa. Pikkuhiljaa pidennän vaunulenkkejä, enkä malta odottaa, että kesällä, kun on lämpimät ja hyvät ilmat niin voi kävellä lähes kaikkialle! Vaunulenkit ovat muuten yllättävän raskaita, kun ottaa vielä koiran mukaan niin yhdellä kädellä pitää koiraa ja toisella kädellä työntää vaunuja. Ekat pienet lenkit sai oikeasti hetkessä hien pintaan!

Ihanan ihana aurinkopäivä!

Ulkona on ollut nyt aivan ihanat keväiset ilmat! Harmi vaan, että tuntuu, ettei kerkeä ulos nauttimaan säästä, kun päivät vaan tuntuu menevän nopeasti. Yleensä olen 12 mennessä vasta valmiina ja siinä vaiheessa alan jo miettimään, että mitähän sitä tälle päivälle söis. 
Tänään heräsin jo 8:30 mikä on aikaisin minun mittakaavassa ja sain itsekin syötyä aamupalaa jo heti 9:30! Yleensä oma aamupalan syöminen on siirtynyt kello 12... 

Tänään olisi tarkoitus käydä työpaikallani moikkaamassa työkavereita. Vähän jännittää mennä sinne, koska viimeksi olen töissä ollut joulukuun vikana päivänä! Odotan kuitenkin innolla työkavereideni näkemistä, koska he ovat aivan huippu tyyppejä ja heitä on ehtinyt jo tässä tulla ikävä. :) Sen jälkeen (kun vihdoin on auto käytössä!) olisi tarkoitus lähteä siskoni kanssa kiertelemään johonkin ja ottaa päivästä kaikki ilo irti. Saa nähdä vain, että kun en ole aiemmin käynyt vielä vauvan kanssa ostoskeskuksissa, että miten se tulee onnistumaan. 

Olen viime päivinä alkanut piristymään varmaan osittain auringon ansiosta, mutta myös se piristää, että tyttö on alkanut vihdoin nukkumaan paremmin yöllä ja päivällä on enemmän hereillä. Ja onneksi kavereideni vinkkien ansiosta lopetimme D vitamiinitippojen antamisen, sillä sen jälkeen ei ole ollut illat yhtä huutoa ja yöt on nukkunut paremmin! Myös tuttipullot vaihdoimme koliikkipulloihin mikä on varmasti omalta osaltaan vaikuttanut asiaan. :)  Olen myös huomannut, että piristyn hirveästi, kun kavereita käy kylässä tai menen käymään kaverin luona!  Siinä vaiheessa tuntuu, että olen täynnä energiaa!

Olen kuitenkin ruvennut jo kaipaamaan "omaa aikaa" vaikka viihdynkin ja rakastan hetkiä tytön kanssa. Toivoisin kuitenkin jo pääseväni ihan vain kavereideni kanssa vaikka ulos syömään. Mutta ehkä odottelen vielä jonkin aikaa, että alkaa tytön kanssa asiat sujumaan helpommin..Se oli ihana ja piristävä päivä, kun kävimme mieheni kanssa katsomassa leffa (Gravity 3D) ja tyttö oli sen aikaa hoidossa veljeni luona. Kannattaa muuten käydä katsomassa tuo elokuva, oli ihan tosi hyvä ja nimenomaan 3 D!!

Nyt täytyy alkaa suunnittelemaan myös ensiviikolle tekemistä, koska saan auton myös silloin käyttööni!!

Siinä se meidän prinsessa on <3

Aika!

Mistä sitä aikaa sais lisää? Tuntuu, että päivässä loppuu tunnit kesken! 
Päivät tuntuu, että ne vaan vaihtuu jatkuvasti. Eka herätään ja kohta ollaankin jo menossa uudestaan nukkumaan? Oon jo ihan sekasin päivissä, saati sitten päivämäärissä.. Tuntuu, että kaikki aika menee vaan siinä, kun syöttää vauvaa ja yrittää itse syödä jossain välissä ja sitten huolehtii koirasta ja kauppareissusta ja muista kotitöistä. Sitten onkin jo ilta ja mennään nukkumaan. Ei ole ainakaan tullut tylsää! Ja toisaalta ihan nautinkin tämmösestä "kiireestä". :) Kauheeta, kun huomaa yhtäkkiä, että tyttö onkin kohta jo kolme viikkoa vanha! Ihailen kyllä entistä enemmän yksinhuoltajaäitejä ja ihmettelen, että miten heillä riittää energiaa kaikkeen tai ylipäätänsä on aikaa!

Eilen oli neuvolakäynti. Voisin sanoa, että huh mikä reissu! Ihan jo sinne pääseminen oli vaikeaa. 
Menimme siis bussilla terveysasemalle, mutta tietenkin se bussi, mihin olin ajatellut hypätä niin oli jo täynnä lastenvaunuja, joten alkoi tulla pikkuisen kiire. Ensinnäkään en ollut aiemmin käynyt terveysasemalla bussilla vaan aina autolla, joten en tiennyt mitkä bussit sinne edes menee. No, onneksi toinen bussi tuli noin 10 minuuttia myöhemmin ja sillä ehdimme juuri ajoissa neuvolaan. 

Neuvolasta sanottiin, että nyt täytyy alkaa vauvalle antamaan korviketta, koska paino ei ole tarpeeksi noussut. Pelkään vaan pahoin, että sitten kun se lähtee nousemaan, niin se nousee niin paljon, että aletaan sanomaan, että pitäisi vähentää syöttämistä.. Ikinä kun ei ole tarpeeksi hyvä. 
No siis, korviketta pitäisi antaa 3 kertaa vuorokaudessa vähintään ja tyttö pitäisi herättää syömään vähintään 3 tunnin välein. Eilen sitten aloin antamaan korviketta lisäksi ja oli muuten ihanaa, kun sai nukkua yöllä 3 tuntia putkeen! Pitkään aikaan en ole 3 tuntia nukkunut yhteen menoon!! Ja en siis todellakaan ajatellut yöllä herätellä 3 tunnin välein syömään, kun kerrankin nukkuu, mutta tyttö heräili itse.

No paluumatka neuvolasta oli myös jokseenkin kamala. Olin syöttänyt tytön neuvolassa ennen kuin lähdin takaisin päin seilaamaan. Tyttö nukahti rinnalle eikä herännyt, vaikka hänet puin ja nostin vaunuihin. Mutta heti, kun pääsimme bussipysäkille alkoi itku. Ensimmäinen bussi oli tietenkin taas täynnä ja jouduimme jäädä odottamaan 15 minuutiksi seuraavaa bussia. Itku yltyi ja yltyi ja itsellä alkoi olla jo pinna kireällä. No välillä sain tytön hetkeksi rauhoittumaan, mutta sitten alkoi uusi itku. Ja tietenkin siihen pysäkille tuli vielä mummo neuvomaan kaikennäköstä. Siinä vaiheessa teki mieli jo sanoa, että no kuule kun noin hyvin tiedät, niin voit varmasti tämänkin tytön tässä sitten rauhoittaa. No, olin kuitenkin hiljaa ja rukoilin vaan, että se bussi vihdoin tulisi. Sitten vihdoin se tulikin ja pääsimme kyytiin. Bussissa itku alkoi uudestaan ja sen jälkeen en tyttöä enään saanutkaan kuin maksimissaan puoleksi minuutiksi rauhoittumaan. Kanssamatkustajilla oli mukavaa! 
Onneksi bussimatka ei kestänyt kauaa! 

Sitten oli tietenkin pakko käydä samalla vielä ruokakaupassa. En olisi jaksanut käydä kotona riisumassa ja syöttämässä ja sen jälkeen taas pukea uudelleen päälle. No kauppareissu meni suht nopeasti (ja itkuisasti) ja kassajonossa ystävällinen nainen päästi menemään edelleen, jotta pääsen nopeasti vauvan kanssa kotiin. Vihdoin kotona, kun oltiin ja sain vauvalta ja itseltäni riisuttua vaatteet niin vauva sitten nukahti. :D

Täytyy vielä sanoa, ettei aikaa juurikaan tunnu olevan senkään vertaa, että ehtisi tänne kirjoitella, mutta ehkä se tästä tasaantuu..

Haasteita

Täytyy sanoa, että haasteita on tullut heti alkuunsa vauvan syntymän jälkeen!

Kyllähän näistä osittain tiesi, mutta ei sitä osannut odottaa ihan näin paljoa kuitenkaan! Nyt mennyt kohta pari viikkoa täysin vauvan ja itseni ympärillä koko aika. Nautin kyllä ajasta, vaikka rankkaa on ollutkin. 

Alkuun oli tietenkin kamala synnytysväsymys ja kivut, jotka aiheutuivat synnytyksestä. Myös yöllä valvominen vauvan kanssa on ollut rankkaa. Siitä sitten vielä seurasikin kuume, joka kesti neljä päivää. Vauva oli kuumeesta huolimatta pakko tietenkin hoitaa ja voin kertoa, että yöllä valvominen kuumeessa ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Yhtenä yönä alkoikin sitten aamuyöstä päässä heittämään...Täytyy sanoa taas kerran, että onneksi mieheni oli tuolloin kotona ja pystyi auttamaan myös yöaikaan vauvan hoidossa. 

Kaiken tämän lisäksi pitää muistaa koiraakin huomioida! Huh.. Koira haluaisi jatkuvasti leikkiä ja huomiota muutenkin ja vauva vie kuitenkin lähes kaiken huomion syöttämisineen yms. Pitäisi ratketa kahteen paikkaan samaan aikaan, muttei se ihan taida onnistua.

Ruokahalua en ole vieläkään saanut takaisin, vaikka flunssa onkin jo lähtenyt. Ehkä se joskus sitten palaa kahta kauheammalla ruokahalulla! Voi olla, ettei sitä ole, kun on ollut lähes joka päivä niin väsynyt yöllisistä valvomisista.

Pakko kertoa vielä, miten koiramme reagoi vauvaan! No, ensin kun tulimme kotiin niin koiramme oli vielä ystäväni luona hoidossa. Haimme koiran vasta seuraavana päivänä kotiin. Se tuli heti haistelemaan vauvaa ja vaunuja. Kerran se nuolasi vauvan päälakea ja sen jälkeen lysähti viereen makaamaan. Kun laitoimme vauvan vaunuihin ja vauva alkoi itkemään, niin koira meni heti kiertämään vaunuja ympäri ja haistelemaan. Kun emme heti menneet katsomaan mikä vauvalla mahdollisesti olisi niin koiramme istahti vaunujen viereen ja pari kertaa haukahti katsoen meitä! :D

Ensimmäinen yö olikin aikamoinen. Vauva itki lähes jatkuvasti ja joka kerta kun vauva jotain äännähti niin koira juoksi heti vauvan sängyn viereen ja alkoi haistelemaan. Seuraavana päivänä koira olikin niin väsynyt, että vain nukkui! Nyt koira on jo vauvan ääntelyihin tottunut, eikä heti hätkähdä itkua. :) Vaunulenkillä kun olemme muutamaan otteeseen käyty, niin koira on heti oppinut kävelemään jatkuvasti samalla puolella vaunujen vierellä, kun aiemmin se on poukkoillut molemmin puolin tietä! :)