Sitä sun tätä

Nyt onkin tullut pitempi tauko, kun viimeksi olen kirjoittanut.
Taukoa on tullut sen takia, että olen vain ollut turhan väsynyt kirjoittaakseni ja tuntunut, ettei vaan ole ollut sopivaa hetkeä kirjoittaa.

Neiti on oppinut viime aikoina paljon, jonka vuoksi ei malta öisinkään kunnolla nukkua ja joka kerta nukkumaanmeno on kuin suurempikin taistelu. Ellen on oppinut pyörähtämään selältä vatsalleen, löytänyt kädet ja jalat, oppinut ottamaan leluja käteen ja viemään ne suuhun, osaa ottaa tutin pois suusta ja kurkottaa leluja kohti. Muutaman kerran Ellen on myös pyörähtänyt vatsalta selälleen, joten saa nähdä, milloin oppii pyörien liikkumaan... Nyt on neidillä kuitenkin jatkuvasti meno päällä ja eteenpäin pitäisi päästä. Istumaankin pitäisi päästä aina sylissä tai sitterissä ollessaan. Ja meno senkun kiihtyy...! Ennen kun on päässyt kylpyyn, niin siinä vain lilluteltiin ja oltiin, mutta nykyisin, kun pääsee kylpyyn niin vesi roiskuu joka puolelle, kun on niin hauskaa olla vedessä.

Ellen on päässyt myös nyt kiinteitä ruokia maistelemaan ja selkeä suosikki on tällä hetkellä ollut maissisose ja maissivelli!

Olen käynyt nyt joka toinen päivä salilla ja fiilis on siitä huikee! Tuntuu, että painoa alkaa vihdoin tippumaan. Vaan en sitten tiedä joudunko taas pettymään, kun menen käymään vaa'alla. Sain kuitenkin ihan kunnon saliohjelman, jonka mukaan olen nyt tehnyt ja se tuntuu aivan loistavalta minulle. Olen huomannut jopa kehitystä, sillä olen saanut jo lisättyä painoa laitteisiin sekä jaksan hölkätä 15 minuuttia!! :D Tai olisin ehkä jaksanut jo aiemminkin hölkätä 15 minuuttia, mutta en ollut löytänyt vain sopivaa nopeutta. Ennen jaksoin lankku asennossa olla vain 20 sekuntia, niin nyt jaksoin olla 30 sekuntia. Ja tämä muutos tapahtunut oikeasti vähän reilu viikon sisään.

Ruokailuani olen saanut myös muutettua. Olen oikeasti alkanut syömään terveellisemmin sekä säänöllisemmin. Yhtenä päivänä, kun en vain päässyt neidin takia syömään tarpeeksi usein, niin huomasin sen heti verensokerinheittelynä. Alkoi tulla tuskan hiki ja kädet hetkessä tärisemään. Olen siitä vain iloinen, että verensokerini alkaa heti heittämään, jotta muistan, että minun on pakko syödä, jos aion laihtua. Huomaan kyllä, että kovat paineet laihduttamisesta on alkanut tulla ja yritänkin vähän väliä rentoutua ja muistaa, ettei laihtuminen käy käden käänteessä. Vähän väliä tulee katsottua peilistä, että joko se vatsa olisi pienentynyt tai joko niissä käsissä näkyisi jotain lihasta.. :D

Ja sitten on tämä varmaan lähes kaikkien naisten ongelma, nimittäin turhat vaatteet vaatekaapissa! Nyt minulla on ollut myös kova vaatekaappien siivous, olen tyhjennellyt hirveät määrät vaatteita ja laittanut niitä kirppiksille myyntiin ja osan vienyt suoraan UFFin laatikkoon. Miten oikeasti voi semmoiset määrät edes olla kaapissa vaatteita mitä ei ole käyttänyt VUOSIIN?? Vieläkin olisi varmasti paljon vaatteita mitä pitäisi heittää pois, mutta aina on jotain tekosyitä, minkä vuoksi ei vielä voi pois heittää. Yleisin syy on, että "kyllä mä vielä laihdun ja sitten voin käyttää tätä vaatetta". Ja loppujen lopuksi se odottelee ihan turhaan kaapin perällä useamman vuoden sitä "laihtumista". Myös muuta turhaa on löytynyt kaapeista, mm. DVD leffoja, joita katsottu useampi vuosi sitten.. Tuntuu, ettei tämä turhien tavaroiden ja vaatteiden siivous lopu ikinä.. Jatkuvasti löytyy lisää vaatetta ja tavaraa mitä pitäisi heittää pois..

Vaan sellaista tällä kertaa! Nyt taas odottaa työt ja vastuut ja sen jälkeen hupi! ;)

Yksin Ellenin kanssa

Voiko yksinäisemmäksi enää tuntea itseään?? Eilen piti mennä ihan läheiseen ravintolaan syömään, jotta näkee ihmisiä!

Leo lähtenyt jo pari viikkoa sitten ja pääsi hyvään kotiin maaseudulle. Siellä Leolla on kaverinaan pari tallikissaa, poneja sekä hevonen.

Sunnuntai iltana mieheni lähti Bulgariaan lomalle ystävänsä kassa ja palaa viikon päästä maanantaina.
Mutta kyllä se, että oma mies on poissa, tekee olosta sata kertaa yksinäisemmän ja jatkuvasti vaan odottaa, milloin hän tulee takas kotiin eikä hänen seuraa mikään muu korvaa. Vaikka kuinka olisi kavereita ympärillä, niin kyllä lähes jatkuvasti vaan odottaa, millon hän on kotona.

Olen siis kahdestaan Ellenin kanssa kotona ja tällä hetkellä hänellä on kuumetta, joka todennäköisesti tullut rokotuksista, joten en ole sen takia oikeen päässyt itse liikkeelle ja ihmisten ilmoille. .Onneksi kuitenkin tänään pari kaveria käynyt kylässä, joten en ole ihan ilman aikuisten kontaktia ole joutunut olemaan!
Lähes jatkuvasti Ellen on itkenyt tai kitissyt ja olen joutunut häntä kantelemaan paljon sylissä. Myös päivisin Ellen nukkunut vain pieniä pätkiä ja ainoastaan sylissä. Hänelle tuli jo sunnuntai yönä kova nuha, jonka vuoksi heräiltiin parin tunnin välein. Viime yönä heräiltiin neljän tunnin välein. Toivottavasti ensi yö menisi hieman paremmin! :) Vielä olisi kuitenkin tyttöjen viikkoa paljon jäljellä!

Vaan onhan tässä jo tapahtunut jotain ihanaakin!
Nähnyt kuinka tuo pikkuinen ihme taas kehittynyt.
Ellen on siis löytänyt kädet, jotka on nyt jatkuvasti suussa ja joilla osaa jo ottaa tutin pois suusta. Kaikki mitä käteen saa, niin pitää työntää myös suuhun ja vähän maistaa. Ja kun laittaa leikkimatolle selälleen, niin Ellen kurottaa leluja kohti ja huitoo leluja ihan innoissaan! Nykysin hän myös viihtyy paremmin matolla ja hänet voi jättää siihen pidemmiksikin ajoiksi.
Kun Ellenille laulaa lastenlauluja, niin hän alkaa jokeltaa mukana!

Ellen on kasvanut ihan hirveästi taas, pituutta tällä hetkellä jo 65,5 cm ja painoa lähemmäs 6 kiloa!

Tässä vielä kuva Ellenin ihanista ristiäiskakuista, jotka siskoni teki :)